Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK



Minä

Nimeni on siis Päivi Maria Karinen, kotoisin olen Kuopiosta, jossa synnyin 20.11.1979. Omaa sukuani olen Holopainen, mieheni nimen otin mennessämme naimisiin kesällä 2005. Tuusniemelle muutimme keväällä 2003, ensin kylälle vuokra-asuntoon, ja sitten samana syksynä ostimmekin tämän nykyisen talomme. Syynä muuttoon oli se, että miehen työpaikka sijaitsee Polvijärvellä ja minun Kuopiossa, muutimme sitten puolimatkaan. Kummallekin tulee töihin reilusti ajomatkaa, mutta kivempi näin, kun viikot eri osoitteissa asuminen.

Kouluja on tullut käytyä ihan kohtuullisesti, lukion jälkeen lähdin Kuopion yliopistoon lukemaan ympäristötieteitä, ja valmituin maisteriksi keväällä -04. Jo ennen valmistumista olin tutkijan hommissa, ja niitä on tehty myös valmistumisen jälkeen. Nykyään olen jatko-opiskelija, ja tähtäimessä olisi väitöskirjan valmistuminen joskus tulevaisuudessa, aiheena on hevosenlannan ja ihmisen virtsan jatkokäyttö kasvinviljelyn lannoitteena. Tällä hetkellä olen vielä hoitovapaalla, mutta syyskuussa työt taas kutsuvat vuoden tauon jälkeen.

Hevosia olen harrastanut vuodesta -90, jolloin pääsin alkeiskurssille Rauhalahden ratsastuskoululle Kuopioon. Rauhalahdessa sitten kävinkin seuraavat kymmenen vuotta, Elli-ponia hoitelin seitsemän vuotta. Sitten tuli muutama vuosi taukoa hevostelusta, kunnes 2004 ostin ensimmäisen oman hevosen, Rikun. Elli tuli sitten vihdoinkin kotiin vuotta myöhemmin, keväällä 2005. Hevoset oli omassa tallissa kevääseen 2006 asti, silloin Elli lähti kaverin talliin ja Riku ylläpitoob raskauteni takia. Syksyllä Rikukin muutti kaverin talliin, ja siellä ovat pollet edelleen. Kotipihassa ei ole mitään mahdollisuutta asiallisen kentän tekoon, eikä maastotkaan ole kummoiset, joten harrastusmahdollisuuksien kannalta kaverin talli on paljon parempi, vaikka olisihan se välillä ihanaa noita kotonakin pitää.

Koiraharrastukseni alkoi vuonna 2001, kun Nana tuli taloon. Rotu oli miehen valitsema, mutta kyllähän nuo mäykyt vei minunkin sydämeni mennessään. Nanalle sitten hankittiin seuraavana kesänä kaveri, ja toinenkin tupsahti siitä vuotta myöhemmin laumaan, vähän vahingossa. Kolme koiraa on oikein hyvä laumavahvuus, joten seuraavaa saadaan sitten toivottavasti odotella vielä pitkän aikaa.

Jyrsijöitä minulla on ollut lapsesta asti, ensimmäiset gerbiilit 90-luvun alussa. Rottiakin on ollut pariin otteeseen, mutta niille olen allergisoitunut niin pahoin, etten enää voi harkitakaan ottavani, vaikka tosi kivoja otuksia ovatkin. Gerbiileistä ei oireita tule, joten niiden pienimuotoinen kasvattelu tässä olisi suunnitelmissa.

Kissojakin minulla on ollut vuosien saatossa. Ensimmäinen kissamme Minni tuli perheeseemme kun olin vasta 4-vuotias. Minni eli pitkän ja hyvän elämän, kuoli 17-vuotiaana. Seuraavan kissan raahasin kotiin kesällä -93, ja Mikikin eleli lapsuudenkodissani 13-vuotta. Miki jouduttiin lopettamaan munuaisten petettyä samana päivänä kun Kasperi-poikamme syntyi. Vanhempieni luona asustelee tällä hetkellä 9-vuotias Nuppu, joka asui meilläkin muutaman vuoden (2000-2002). Nuppu tuli meille kavereilta, jotka ei enää sitä voineet vauvansa takia pitää. Meiltä Nuppu sitten muutti vanhemmilleni omakotitaloon, kun yhteiselämä koirien kanssa kävi sille liian stressaavaksi. Mikin kanssa Nuppu viihtyi mainiosti. Nykyisin Nupun kaverina on nuori Vili, joka villiydellään meinaa saada vanhuksen välillä hermostumaan.





Kasperi Miska Matias


Syntyi Kuopion Yliopistollisessa Keskussairaalassa, keskiviikkona 30.08.2006 klo 21.35. Painoa pienellä miehellä oli 2965g ja pituutta 47cm. Kasperi tuli maailmaan hieman etuajassa, viikoilla 38+5, käynnistyksen seurauksena. Synnytys päädyttiin käynnistämään ennen laskettua-aikaa, koska minun lantioni todettiin olevan turhan kapea, ja vauvan ei haluttu antaa kasvaa liian suureksi. Sektiotakin mietittiin, mutta kun vauva oli ultran mukaan vielä riittävän pieni mahtumaan alateitse, niin pääsin yrittämään. Käynnistys aloitettiin tiistaiaamuna, ja puolentoista vuorokauden urakan päätteeksi Kasperi sitten syntyi ilman sektiota. Hyvä niin.

Liikkumisessa pojalla on ollut hirveä kiire, ryömimään se lähti nelikuisena, ja konttaamaan alle puolivuotiaana, samoihin aikoihin kun oppi istumaan tuetta. Seisomaan noustiin alla seitsenkuisena. Tukea vasten kävely sujui hyvin 8kk iässä, ja paikallaan seisominen 9-kuisena. Ensiaskeleet Kasperi otti juuri 11kk iässä. Vilkuttaminen, taputtaminen ja muu vastaava toiminta sitten antaakin odottaa itseään, niistä jätkällä ei ole vielä hajuakaan. Ensimmäiset sanat olivat "äiti", "isi" ja "tissi", "äiti" tuli kohtuullisen ymmärrettävästi jo kahdeksankuisena. "Ei" on tullut sanavalikoimaan lisäksi, ja on välillä hyvinkin käytetty. Nyt kun poika keskittyy taas liikkumiseen on puhe jäänyt vähemmälle. Omia sanoja ja puhetta on kyllä paljon, mutta ei mitään kovin ymmärrettävää.

Täysimetin Kasperia melkein puolivuotiaaksi, ja siitä lähtien sitten alettiin kiinteiden syömistä opetella. Tosissaan ruuat alkoivat maistua vasta 9-10 kk iässä, sitä ennen meni alas vaan pari lusikallista kerrallaan. Imetys jatkuu edelleen nyt yksitoistakuisena, keskimäärin 4-5 kertaa vuorokaudessa. Yöllä Kape syö edelleen pari kertaa, ei se minua haittaa, kun perhepedissä nukutaan ja syöttäminen käy hyvin vaivattomasti, eikä häiritse omia uniani juuri lainkaan.







©2018 karinen - suntuubi.com